Erbin pareesi saattaa olla vanhemmille henkisesti raskas asia. Usein raskaus on synnytykseen asti sujunut ongelmitta ja lapsi on yleensä muuten aivan terve. Näin ollen lapsen vammautuminen synnytyksenyhteydessä on shokki. Jotkut vanhemmat kokevat hoitohenkilökunnan asenteen vammaa kohtaa vähätteleväksi ja he eivät tunne saavansa tarpeeksi informaatiota lapsen vammasta ja sen vaikutuksesta perheen arkeen.

Vanhemmat saattavat läpikäydä kriisin, johon voi alkuvaiheessa kuulua voimakkaitakin masennuksen ja vihan tunteita. Taustalla voi myös olla tunne siitä, ettei raskautta ja synnytystä hoidettu asiallisesti. Usein keskustelu raskautta ja synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa on vanhemmille hyvä tapa päästä selvittämään mieltä painavia asioita ja kysymyksiä.

Joskus lapsen vammautumiseen liityvä kriisi tulee vasta myöhemmin esim. leikkauspäätöksen yhteydessä. Vanhemmilla on voinut olla se kuva, että kaikki tapaukset paranevat spontaanisti. Niinpä leikkauspäätös tai tieto siitä, ettei lapsen käsi mahdollisesti toivukaan “normaaliksi” voi tulla järkytyksenä ja vanhemmat voivat tuntea itsensä “petetyiksi”.

Perheen arkea saattaa varsinkin alussa varjostaa huoli lapsesta ja omasta jaksamisesta. Tunteet lapsen vammasta saadun tiedon ja henkisen tuen puutteellisuudesta, sekä ulkopuolisuuden tunne lapsen kuntoutusta koskevissa asioissa ja päätöksissä, voivat johtaa turhautumiseen ja uupumiseen.

Lapsen kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet tulisikin sovittaa perheen arkeen perheen ja asiantuntijoiden yhteistyönä. Näin perhe saisi lisää määräysvaltaa ja vastuuta omasta asiastaan. Vanhemmathan ovat kuitenkin oman perheensä arjen asiantuntijoita. He tietävät mitä lapsi osaa kotona ja missä asioissa hänellä on vielä vaikeuksia. Vanhemmiltakin voi kysyä neuvoa.